Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin vaihtamaan työpaikkaa. Uusi työnantajani on nyt Geniem Oy.
Haikein mielin jätin Morganin taakseni, mutta siirtymä meni luonnollisesti isyysloman perään. Eli en enää loman jälkeen palannut töihin Morganille, vaan olin muutaman viikon ylimääräistä lasten kanssa kotona.
Kymmenen vuotta nettijuttuja rahaa vastaan. Toki yritin tehdä aikaisemminkin, mutta kaksi ensimmäistä asiakastani jätti maksamatta.
Sain ensimmäisen alan työpaikkani samasta paikasta, jossa suoritin AMK:n työharjoitteluni eli Suomen Mediatoimistosta.
Ajan kullatessa muistot, olen tullut siihen tulokseen, että ensimmäiseksi työpaikaksi Suomen Mediatoimisto oli melkein täydellinen. Pääsin tekemään kaikkea mahdollista ja lähes kaikki piti selvittää itse. Onneksi tukena oli hyvä ystäväni Kaitsu, joka oli aloittanut Suomen Mediatoimistossa vähän ennen minua. Toki helpommalla olisi päässyt, jos työpaikassa olisi ollut senioridevaaja neuvomassa, miten tulisi toimia, mutta silloin olisin jäänyt puolesta kokemuksesta paitsi.
Jos ei mitenkään, niin jotenkin.
Ensimmäisen viiden vuoden aikana olin tekemässä senttihuutokauppaa, pelivinkkisivustoa, webbilisäosaa toiminnanohjausjärjestelmään, selainkäyttöliittymää ajoneuvopäätelaiteiden keräämien tietojen tarkasteluun sekä kaikkea muuta.
Iso kiitos Mikolle ja Jussille, että ottivat minut töihin, sillä 10 vuotta sitten tietokonehommat olivat aika harvassa Vaasan seudulla. Lisäksi kiitos myös Kaitsulle, joka on toimivat verratomana apuna kehityksessäni.
Olin ottamassa tatuointia kesälomani aikana ja tatuoitsijani kysyi, että olinko jo hakenut Akille. No, en ollut. Eipä se mitään, mä soitan sille, sanoi Antti. Muutamaa tuntia myöhemmin tapasin Akin ensi kertaa. Haastattelua en ehtinyt erityisemmin jännittää, mutta unohdin esitellä itseni kun saavuin paikalle. Ilmeisesti esiinnyin kuitenkin edukseni, koska minulle tarjottiin työpaikkaa. Kiitos Aki.
Irtisanoutuminen on varmasti kaikille vaikea ja jännittävä päätös. Tai näin ainakin se oli itselleni. Osa tästä ahdistuksesta varmasti johtui siitä, että irtisanoin itseni kesäloman jälkeen ensimmäisenä työpäivänä. Lisäksi tuntui haikealta jättää vanha työpaikka ja porukka, jonka kanssa olin tehnyt hommia jo viisi vuotta.
Uusi työpaikka ja uudet kuviot, aloitin 7am Oy:n palveluksessa syyskuussa 2014. Hyötyliikunnan kannalta tämä oli huono veto, koska työmatkanani oli alle 100 metriä. Tästä huolimatta, vaihdos oli enemmän kuin onnistunut ja ei ole tarvinnut jossitella.
Olin aikaisemmin tehnyt yhden tai kaksi WordPress-sivustoa ja nyt tein niitä työkseni. Ennakkoluuloista huolimatta, WordPress sivustojen ja lisäosien tekeminen oli mielekästä ja mukavaa vaihtelua aikaisemmille projekteille.
Kahden 7am vuoden aikana tein enemmän sivustoja kuin työurani ensimmäisenä viitenä vuotena yhteensä, mutta jostain syystä näistä mikään ei erityisesti jäänyt mieleen. Vietimme tosin pikkujoulut Tampereella, jossa kävimme Raised Fistin keikalla. Parhaat pikkujoulut tähän mennessä.
Irtisanouduttuani Suomen Mediatoimistosta aloimme tapaamaan vanhojen työkavereitteni kanssa ja jossain vaiheessa syntyi ajatus, että miksi ei kutsuttaisi mukaan muitankin alueen kehittäjiä. Ensimmäinen VaasaWebDev-meetup järjestettiin marraskuussa 2016. Nykyään meetup järjestetään joka kuun ensimmäinen torstai.
Alkutalvesta 2016 7am ja Mantra Communications yhdistyivät ja Morgan Digital Oy Ab syntyi. Työntekijöiden määrän tuplautuessa, muutto uusiin tiloihin oli ajankohtaista. Hauska fakta uudessa toimistossa oli se, että näin työpisteeltäni vanhan toimistomme.
Uusi toimisto, uusi nimi, mutta hommat pysyivät edelleen samoina. WordPress-sivustoja ja lisäosia toisen perään. Välillä punaisia, välillä sinisiä. Muutaman Morgan-vuoden myötä oma työnkuvani on hiljalleen laajentunut pelkän koodamisen ulkopuolelle.
Mietin pitkään mitä kirjoittaisin viimeisistä vuosista ATK-hommissa, mutta en keksinyt oikeastaan yhtään mitään. Sopivampaa on siis lopetella kuvaan edesmenneen isoisäni laiturista.
Kiitos erinomaisen työpaikkani, sain viettää etätyöviikon Rodoksella. Pitkältä tuntuneen talven jälkeen, viikko välimeren aurinkoa oli enemmän kuin paikallaan.
Matkalle lähti minun lisäkseni puolisoni Mimu. Maijoituimme Kolymbian kylään, jossa ei muutamaa kauppaa ja hotellia lukuunottamatta ollut juuri mitään. Lisäksi turistikausi ei vielä ole kunnolla alkanut, joten hotellimme oli lähes tyhjä. Tämä sopi meille paremmin kuin hyvin.
Töitä tein pääasiasssa hotellihuoneenemme sohvalla tai altaalla aurinkotuolista käsin. Vuosien aikana olen tottunut käyttämään kahta näyttöä, joten pelkän 15″ läppärin kanssa oli välillä hieman orpo olo. Lisäksi jouduin vaihtamaan editoriini ja terminaaliini vaaleat teemat, koska tummista teemoista ei nähnyt altaalla yhtään mitään. Toivuin tästä järkytyksestä kuitenkin muutaman cocktailin avustuksella.
Huvittelumme olivat lähinnä auringossa köllöttelyä, uimista, syömistä ja kävelyä kylässä sekä läheisillä luontopoluilla. Merivesi ja hotellimme allas olivat huomattavasti kylmempiä kuin odotin. Onneksi. Saimme uida keskenämme täysin rauhassa.
Kävimme viikonloppuna Rodoksen kaupungissa, johon oli noin tunnin bussimatka hotellistamme. Vanhakaupunki oli hieno kujineen ja kojuineen, mutta rannan ympäristössä kävely oli ärsyttävää sisäänheittäjistä johtuen.
Hauskana faktana vielä se, että huomenna 08.05.2019 koneemme laskeutuu Vaasaan 17:05 ja taloyhtiömme talkoot alkavat kello 17:00. Ai että.
Tämän vuoden WordCamp järjestettiin Helsingissä. Taas. Poikkeuksena viime vuoteen tapahtuma oli kansainvälinen eli kaikki puheet olivat englanniksi.
Tapahtuma järjestettiin Paasitornissa, joka toimi tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Lisäksi majoituimme samassa yhteydessä olevassa hotellissa, joten aamulla ei tarvinnut varata ylimääräistä aikaa siirtymiseen.
Esitykset olivat laadullisesti hyviä, vaikkakin joidenkin puhujien kohdalla tuntui, että esitys olisi ollut parempi omalla äidinkielellä.
Yleisesti tapahtuma oli mukava, en tosin taaskaan puhunut kenellekkään tuntemattomalle. En varsinaisesti tiedä miksi, mutta kynnys aloittaa keskustelu tuntemattoman kanssa tälläisissä tapahtumissa on niin suuri, että se haittaa jopa swägin hankkimista. Vieläkin kaivelee syömättä jääneet muumilakut. No ehkä ensi vuonna sitten.
“Optimize for polar bears”
Jaakko Alajoki
Tämän talven yleisin tunne on ollut väsymys.
Pitäisi tutustua Webpackiin, ei jaksa. Väsyttää. Pitäisi käydä useammin salilla, ei jaksa. Väsyttää. Pitäisi mainostaa meetuppia, ei jaksa. Väsyttää. Pitäisi tehdä rästiin jääneet taskit, ei jaksa. Väsyttää, eikä edes huvita.
Onneksi pian on kevät, niin ei tarvitse enää kaatuilla pyörällä.
Muutama kuukausi pois keskustasta ja päällimmäinen ajatus on se, että miksi en muuttanut jo aikaisemmin.
VaasaWebDev-meetup täytti kaksi vuotta. En tosin muistanut tätä etukäteen, joten kakku jäi hakematta.
Kuluneen vuoden aikana meetup on yhtä poikkeusta lukuunottamatta järjestetty jokaisen kuun ensimmäisenä torstaina. Kävijämäärät ovat pysyneet lähes tulkoon samana, kuin aikaisempana vuonna. Poikkeuksena oli viimeisen kerta, jolloin paikalla oli jopa 12 henkeä.
Tulevalle vuodelle ei ole tehty suuria tai edes pieniä suunnitelmia, mutta tavoitteena on markkinoida meetuppia hieman enemmän.
Lähipäivinä loppuu yli viisi vuotta kestänyt keskustassa asumiseni ja sen seurauksena työmatkani vaihtuu muutamasta sadasta metristä yli viiteen kilometriin.
Jostain kummallisesta syystä olen odottanut erityisen innokkaana sitä, että pääsen kulkemaan pyörällä töihin. Kuvitelmissani reilu viisi kilometriä pyöräilyä aamuauringon noustessa on virkistävä aloitus päivälle. Ajatus on todennäköisesti turhan romantisoitu. Valtaosan ajasta kuitenkin sataa räntää ja vituttaa. Nähtäväksi jää, montako kertaa pyörä liikahtaa Gerbystä, mutta tavoitteeni on pyöräillä 2000 kilometriä seuraavan 12 kuukauden aikana.
Neljä vuotta while-looppeja ja ACF:ää, tosin hieman vähemmän kuin viime vuonna, sillä työni sisältää nykyään huomattavasti enemmän palavereita kuin aikaisemmin.
Parasta antia oli ehdottomasti manner-Suomen läntisin kissa, Mauri*
* Nimi muutettu